Tilannepäivitystä

Blogi on taas pitänyt vähän hiljaiseloa, sillä emännän kouluhommat vievät kiitettävästi aikaa. Eipä siis olla mitään kovin mielenkiintoista tehty, möngitty metsissä ja löhöilty sohvalla ja sen sellaista.

Maisa kävi 6.10. Tuuloksen ryhmänäyttelyssä viimeisessä pentuluokassaan. Tuuloksen parkkihalli oli näyttelypaikkana aika kauhea. Meteli oli kamala (jossain joku oli mitannut 100 desibeliä) ja tuntui ettei ilmakaan kulkenut. Maisa ei ollut ensimmäisessä sisänäyttelyssään ihan yhtä reipas kuin yleensä, mutta hienosti meni kuitenkin ja Maisa oli neljännen kerran ROP-pentu. Puolisiskonsa sai SERT:in, ja kasvattajan koirat olivat ROP ja VSP sekä PN3 vara-sertillä. Kehä oli aika nopeasti ohi, joten hurautettiin kasvattajan kaverin mökille juoksuttamaan koiria. Se olikin päivän kohokohta.

Ikävämpiä tapauksia viime aikoina on ollut sitten se, että Maisa sai ksylitolimyrkytyksen. Neiti ahneuksissaan onnistui löytämään ksylitolipastillipaketin ja ehti syömään kymmenen pastillia. Sitten alkoikin oksentelu, Maisa oli ihan voimaton ja limakalvot olivat valkoiset. Ei muuta kuin taksi alle ja Viikkiin päivystykseen. Maisa oli jo Viikissä paljon pirteämpi, se oli onneksi saanut oksennettua pastilleja ulos. Ksylitoli saattaa aiheuttaa verensokerin romahtamista, mutta Maisalle ei onneksi näin käynyt. Sen sijaan Maisan maksa-arvot olivat moninkertaiset, sillä ksylitoli on maksatoksinen aine. Päätimme, että Maisa jäi teho-osastolle yöksi, jossa sen maksan toimintaa pystyttiin tarkkailemaan ja antamaan lääkkeitä suonensisäisesti. Maksa-arvot lähtivätkin laskemaan, ja Maisa pääsi yhden yön jälkeen kotiin. Kotona Maisa sai sitten ripulin, joka saattoi olla ksylitolin jälkivaikutuksia. Kontrolliverikokeessa maksa-arvot olivat laskeneet edelleen eivätkä esimerkiksi tulehdusarvot olleet koholla, mutta Maisaa hieman nesteytettiin ripulin takia. Toivottavasti Maisan edesottamukset riittävät hetkeksi aikaa!

Lopuksi pari kuvaa Tuuloksen näyttelyn jälkeisistä meiningeistä.

Kaverin kanssa pistettiin tanssiksi

Photobomb! Maisa kyttää taustalla

Syyskuvapläjäys

Syksyistä kuvasatoa jälleen kerran. Kaksi tuntia hengailtiin puistossa upeassa säässä ja räpsittiin kuvia, muutama jopa onnistui.

SyysMaisa

Ulkoilutin raikkaassa syyssäässä Maisaa ja kameraa. Maisa tykkää viilenevistä keleistä ja tuulessa kieppuvien lehtien jahtaamisesta, mutta märät kelit ovat yäk. Tilaamani sademantteli ei istunut, joten pitänee tehdä kierros eläinkauppoihin Maisan kanssa. Onneksi ei vielä ole ihan kauheita kaatosateita ollut, joten lenkit sujuvat ihan hyvin, mitä nyt tassu- ja mahakarvat kastuvat.

Porvoo KR 14.9.2013

Kesäkauden viimeinen näyttely oli aurinkoisessa Porvoossa. Tarkoituksena oli viettää piknikkiä ja siinä sivussa pyörähtää koirien kanssa kehässä. Lisäksi pyörähdettiin Peten koiratarvikkeen myymälässä, kun kerran nurkilla oltiin. Nyt on parin kuukauden puruluuvarastot kaapissa, ja Maisalla uusi täytteetön pehmolelu tapettavaksi. Luultavasti Peteltä pitää käydä hakemassa vielä trimmeri loppuvuonna, sillä Maisa on oppinut itseaktivoimisen "jalon" taidon ja repi trimmerin alas hyllyltä, pois pussista ja laatikosta ja pureskeli johdon hajalle. Ei se ollut onneksi kuin 160 euron vehje. Kiitosta vaan... Maisahan myös osaa kiipeillä keittiötikkaita pitkin puolitoistametrisen lipaston päälle, ja keittiön pöydältä pääsee kätevästi ratsaamaan hellan, jos vaikka olisi joku kiva likainen pannu. Aktivointilelut, pitkät lenkit ja puruluut ovat soooo last season aktivoinnissa.

Takaisin näyttelyyn. Porvoon näyttelypäivä alkoi pienellä jumpalla, kun työnnettiin koiravankkuri upottavassa sorassa kehän laidalle. Saatiin melko sopivasti koko kuorma purettua, kun tuli kuulutus, että ceskyjen ja muiden kehässä olevien rotujen arvostelu siirtyykin näyttelyalueen toiselle laidalle ilmeisesti aikataulusyistä, edellinen tuomari kun oli hieman jäljessä aikataulusta. Toisen kehän laidalla ei sitten ollutkaan teltta-aluetta, joten teltta jäi teltta-alueelle ja ceskylauma suuntasi kehälle. Onneksi oli upea keli, niin ei haitannut teltattomuus, tosin piknik-eväät jäivät telttaan.

Kehän alkamisajan lähestyessä ihmettelimme kun tuomarisetä istuskeli kehässä yksin eikä toimitsijoita ollut mailla eikä halmeilla. Alkamisajan tullessa ja mennessä rimpautimme näyttelyohjaajalle, joka ihmetteli tilannetta. Joku tuli selvittelemään hommaa ja saimme tietää, että odottelemme alkuperäisen kehän toimitsijoita! Eli aikataulussa ei oltu, kun kehikset puuttuivat, ja siksi juuri loikittiin paikasta toiseen että aikataulut eivät venyisi. Onneksi Porvoossa oli loistavaa henkilökuntaa ja saimme varakehiksen siksi aikaa kunnes oikeat saapuivat paikalle.

Maisa oli ensimmäisenä kehässä. Neiti esiintyi reippaasti, tosin painiminen veljen kanssa kehän laidalla olisi ilmeisesti ollut kivempaa kun paikallaan seisominen. Ainakin siihen malliin Maiskis hillui... Ceskyjen yksi pitkäaikaisimmista tuomareista, Matti Luoso, antoi Maisalle kunniapalkinnon ja ainoana pentuna Maisasta tuli rotunsa paras pentu. Arvostelu lämmitti kuitenkin kaikista eniten mieltä, mukava saada rotuun perehtyneeltä tuomarilta erinomainen arvostelu:

"Eritt. hyväntyyppinen, lupaava narttupentu. Hyvä pää ja ilme. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvä luusto. Liikkuu hyvin. Erittäin hyvä käytös."

Päivä jatkui menestyksekkäästi, kun Maisan kasvattajan koirat olivat ROP ja VSP, ja toinen kasvatti ROP-juniori. Söimme vielä herkullisia piknik-eväitä, nautimme hieman kuohuvaa ja räpsimme koirista kuvia, jotka toivottavasti päätyvät kirjankansien väliin ;)

Maisa on saanut isojen tyttöjen pannan, leopardikuviota totta kai

TerriEri 24.8.

Näyttelyihmisenä olen sellainen, että kaksi näyttelyä vuodessa on "pakollisia": rodun erikoisnäyttely ja Messari. Noh, Messari on laajentunut kaksipäiväiseksi (tänä vuonna jopa kolme-) ja ceskyterriereillä on oikeastaan kaksi erikoisnäyttelyä vuodessa. Pakolliset näyttelykäynnit lisääntyvät siis.

Viime viikonloppuna oli vuorossa se toinen ceskyterrierien erikoisnäyttely, TerriEri. Club show oli kerhon järjestämä epävirallinen, sillä Cesky-kerholla ei ole rotuyhdistyksen asemaa, vaan se on rotua harrastava yhdistys. TerriEri puolestaan on vuosittainen kolmosryhmän erikoisnäyttely, joka on pääerikoisnäyttely Suomen Terrierijärjestön roduille. Näitä ovat monet harvinaisemmat terrierit, kuten ceskyt, manchesterinterrierit, bedlingtoninterrierit jne. Maisa piti totta kai TerriEriin ilmoittaa. Itse päädyin suorittamaan kyseiseen näyttelyyn neljättä kehätoimitsijaharjoitteluani, joten Maisa oli kasvattajan ja äitini hellässä huomassa kehän ajan. Itse koitin kaula pitkällä työni ohessa kuikuilla neidin menoa rotukehässä.

Maisa on onneksi näyttelyissä kuin vanha tekijä, eikä ollut moksiskaan että kasvistäti oli hihnan päässä mamman sijaan. Neiti viipottikin itselleen ROP-pennun tittelin siskonsa ollessa toinen! Koska kyseessä oli erikoisnäyttely, päätimme vielä jäädä pyörähtämään näyttelyn parhaan pennun valinnassa kun kerran sellainenkin järjestetään. Pitihän sitä terrieri-ihmisille näyttää, että tällainenkin terrieri on olemassa, ettei ihan unohdu.

En ollut ihan varma saanko näyttelyn työntekijänä esittää Maisan isossa kehässä, joten kasvistäti meni Maisan kanssa sinnekin. Itse kyykistelin piilossa, ettei Maiskis keksisi lähteä luokseni, mutta hyvät namit olivat sen verran kiinnostavia ettei Maisalla ollut yhtään ikävä. Maisa seisoi hirmu nätisti pöydällä ja liikkeissä se vasta loistikin! Etenkin, kun kaikki rotunsa parhaat pennut kaarsivat isoon kehään. Maisa tuntui innostuvan yleisöstä ja häntä sojona meni helmakarvat lepattaen eteenpäin. Olin odottanut, että BIS-pentukehästä tulee vain lämmintä kättä, mutta kaikkien yllätykseksi Maisa valittiin kahdeksan parhaan pennun joukkoon! Siinä vaiheessa minä olin piilossani tippa linssissä, kun on niin hieno karvakakara. Pentujen tuomari Harry Tast liikutti kaikkia kahdeksaa pentua vielä kerran, ja siellä oli toinen toistaan upeampia pentuja. Herra Tast teki valintansa ja en ollut uskoa korviani, kun nelossijalle kuulutettiin ceskyterrieri Galbraith Scandalous! Mamman pieni karvaotus oli kaikkien upeiden terrieripentujen joukosta neljänneksi paras! Kyllä koko ceskyporukka hihkui kehän laidalla, tälle pienelle rodulle eivät isojen kehien sijoitukset ole jokapäiväistä herkkua.

Kämppikseni kyselikin ennen näyttelyä aikooko Maisa tuoda suureen kirjahyllyymme lisää pokaaleja täytteeksi club show'n ROP-pentupokaalin lisäksi, ja nyt tulikin pokaaleja ja ruusukkeita oikein urakalla!

Lopuksi vielä ceskyjen rotukehän tuomarin Irmgard Vogtin arvostelu Maisasta, Lemmikkipalstojen avustuksella käännetty saksasta suomeksi:

"Narttu, jolla on erinomainen olemus. Erittäin kaunis ilmeikäs pää ja kaunis ilme. Pitkä kaula, joka kiinnittyy hyvin olkiin. Suora selkä ja virheetön häntä. Oikea etuosa ja eturinta, oikein kulmautunut takaa, erinomainen turkinlaatu, esiintyy iloisesti. Purenta ok."

BIS4-pentu

Ruusuke on melkein isompi kuin koira. Kuva: Katja Sjöroos

Tytöt kauniina, vasemmalta Elsa, Oodi ja Maisa

Tilannekatsausta

Blogihiljaisuutta ollaan taas pidelty, ja jonkin verran on ehtinyt tapahtua. Maisa the Tukkajumala kasvattaa karvaa huimaa vauhtia, ja trimmailtu ollaan pariin otteeseen. Emäntäkin on joutunut trimmerin kanssa toimimaan, tosin lopputulos ei ole ollut päätähuimaava... Takkuvaihekin on jo aloitettu, vauvakarvan vaihtuessa takkuja tulee hirveää kyytiä.

Maisan kanssa on tarkoitus alkaa harrastelemaan näyttelyitä, joten tajusin että voisi sitä hommaa hieman treenatakin. Heinäkuussa käytiin Koneen kentällä ihmetyttämässä koiraihmisiä. Maisa esiintyi minimaalisella treenillä kuin vanha tekijä ja sai punaisen nauhan, mutta en viitsinyt jäädä odottelemaan nauhakehiä kun tuomari ei tainnut olla varma Maisan rodusta. Kehän laidalla kääpiösnautseri-ihmiset huokasivat helpotuksesta kun kerroin Maisan olevan ceskyterrieri. Luulivat rumaksi kääpiösnautseriksi...

Onneksi rodun tuntevat näkevät, että Maisa on ihan rodunomainen cesky. Pyörähdimme 3.-4.8. ceskyterrierien ja sealyhaminterrierien yhteisillä kesäpäivillä Säkylässä, jossa tutustuttiin muihin rotua harrastaviin ihmisiin ja treffailtiin pentuesisaruksia. Kesäpäivien huipennus oli sunnuntainen club show, eli epävirallinen erikoisnäyttely. Tuomarina oli Kimmo Mustonen. Ceskyjä oli paikalla huimat 29 kappaletta (normaalisti inttinäyttelyissäkin päästään 5-10 ilmoittautumiseen) ja pentujakin oli viisi. Ensiksi Maisan veljet Kozel ja Frodo olivat urospentujen 1. ja 3.. Maisa sitten pistikin parastaan kehässä ja oli ensiksi narttupentujen ensimmäinen ja loppujen lopuksi voitti veljensä ollen rotunsa paras pentu! Koska club show on epävirallinen näyttely, esitimme myös vauvoista koostuneen kasvattaja- ja jälkeläisryhmän. Galbraith-kasvattajaryhmä oli 2. kunniapalkinnolla ja Maisan emän Wiivin jälkeläisryhmä ensimmäinen. Huippuhieno viikonloppu, seura oli mahtavaa eikä tietysti menestyskään haitannut.

Emä Wiivi ja Maisa

Sisarukset Frodo (G. Secrets 'n Lies), Maisa (G. Scandalous) ja Kozel (G. Spy Hard)

Palkintoposeeraus. Hienojen ruusukkeiden ja pokaalin lisäksi saimme lelun, 2,5kg säkin ruokaa ja nameja. Oli hienoa, että kerho panosti palkintoihin ja kesäpäiviin.

Vielä lopuksi Maisan voitokas arvostelu:

"Puolivuotias, tasapainoisesti rakentunut narttupentu. Hyvä koko ja mittasuhteet. Purenta OK. Sievä pää, kuono-osa saa vielä vahvistua. Hyvät silmät ja ilme. Hieman raskaat korvat. Hyvä kaula ja selkälinja, riittävästi kulmautunut. Sopiva luusto, runko saa vielä täyttyä. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta vielä kapeasti edestä. Miellyttävä luonne ja esiintyminen."

Mökkireissu

Maisa pääsi leikkimään maalaiskoiraa viikonloppuna, kun lähdimme mökille viettämään myöhäistä juhannusta. Vuorotyö ei katso päivämääriä, joten emäntä on töissä juhlapyhinäkin jos tarve on. Maisa nautti täysin rinnoin vapaudesta ja vedessä lutraamisesta. Uimaan neiti ei vielä uskaltautunut, mutta muuten puljasi vedessä. Nyt on väsynyt terrieri, kun koko viikonloppu on pitänyt tohottaa.

Naapurikyttäystä

Pulipuli

Uskaltaisinko uida?

Tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan

Blogi on pitänyt pientä hiljaisuutta, sillä remmin yläpää on valmistautunut pääsykokeisiin ja pakannut muuttolaatikoita. Muutimme Maisan kanssa kämppiksen luokse upeiden ulkoilumaastojen ääreen. Iltalenkillä menee helposti puolitoista tuntia, vaikka piti käydä vain pissalla, kun on niin ihanaa kävellä. Maisakin nauttii vapaudesta. Neiti on huippuhieno vapaanajuoksentelija, se ei irtoa kauas ja varmistelee tasaisin väliajoin että mamma pysyy perässä. Ostin neidille narupallon ja se on Paras Juttu Ikinä. Sillä voi läiskiä itseään kylkiin ärinän säestämänä... Vaikka Maisa on välillä pohdiskelijatyyppi, niin narupallo saa kyllä kyytiä!

Maisaa on myös sosiaalistettu ahkerasti. Rautatieasemalla ei ole mitään jännättävää, sen sijaan Maiskis makoilee kyljellään tai selällään ja kerjää rapsutuksia. Tunnin junamatka Lahteen sujui kuin vanhalla tekijällä muiden matkustajien ihmetellessä "Kuinka se on noin rauhallinen?". Usean tunnin sählypelillä serkkupoikieni kanssa voi olla tekemistä asian kanssa. Maisaa ei kuulemma niin vain harhautetakaan sählyssä :D

Tässäpä hieman kuvasatoa tämän illan iltalenkiltä:

The narupallo

Neiti kesäheinä

"Onks tässä tarpeeksi katsekontaktia, hä??"

Kukkaistyttö

BFF

Maisan superparaskaveri on samassa rapussa asuva, viikkoa nuorempi kääpiövillis Taika. Taikalla ja Maisalla on hyvin samanlainen leikkityyli, johon sisältyy päätöntä kohellusta ja ärinäpainia. Taika on Maisaa puolet kevyempi, mutta leikit ovat hyvin tasavertaisia, kun Taika painelee menemään hurjaa vauhtia.

Neidit kävivät tänään riehumassa läheisellä mäellä ja otin muutaman kuvan.

Maisa vs. talouspaperi

Maisa-vauhtimanaatti päätti säikäyttää meidät kunnolla. Neiti oli repinyt huomaamatta roskiksesta talouspaperituppoja, joita tietysti piti myös maistella. Valitettavasti talouspaperi ei pennun suolistossa oikein sulanutkaan, vaan neiti alkoi lauantaiaamuna pukkaamaan suolitukoksen oireita. Kakkaa ei tullut, Maisa oli vaisu ja se oksenteli ja kuolasi. Itse olin vielä tekemässä pitkää päivää töissä, onneksi äiti oli koiranhoitajana. Pikkuneiti kiikutettiin äkkiö Viikkiin, jossa sen masu oli aivan pinkeä ja aristava. Röntgenissä ei onneksi näkynyt tukosta, joten Maisa jäi kuivumisen vuoksi tiputukseen ja se sai myös kipulääkettä, suolen mobiliteettia lisäävää lääkettä, pahoinvointilääkettä ja parafiiniöljyä. Kaiken tämän ajan olin sydän syrjällään töissä...

Onneksi Maisa virkistyi nopeasti ja pääsin suoraan töistä hakemaan pientä neitiä kotiin. Nyt se on jo oma riiviö itsensä. Mutta tästä lähtien roskikset ovat umpinaista mallia! Maisalla on myös uusi upea trimmi kintuissa, kun piti saada verikokeita ja tippa karvojen keskeltä.

Maisahan on jo 13 viikkoa ja ensimmäisillä rokotuksilla on käyty. Neidin väri muuttuu päivä päivältä harmaammaksi, nyt ollaan erikoisessa ruskeanharmaassa sävyssä. Kuvissa Maisuli ennen eläinlääkärireissua.

Tukka menee ihan sekaisin

Pesupäivä

Maisa on ensimmäinen trimmattava koirani, ja oikeastaan en ole trimmattavien koirien kanssa paljon puuhaillutkaan. Pesupuuhissa ja muissa on siis emännälle yhtä paljon opettelemista kuin pennullekin! Trimmausoppiin mennään kasvattajan luokse joskus tulevaisuudessa, nyt harjoitellaan vasta pesua ja harjaamista. Onneksi saimme paljon shampoonäytteitä mukaan, niin minun ei tarvitse ihmetellä niitä.

Maisalla oli eilen pesupäivä. Pesen neidin kun se on likainen, nyt kurakeleillä varmaankin päivittäin. Rasvattu salama suostui pesun jälkeen malleilemaan, joten näpsäisin muutaman kuvan. Maisa on kasvanut ihan hirveästi, ja vaalentunut myös. Luultavasti Maisasta tulee ihan blondi. Mielenkiintoista tämä ceskyn värinvaihto!